Serukka menee Kallen taluttamana tupaan. Jeremias ja Jahvetti tulevat. Isaksson siirtyy aitan portailta keskemmälle.
JAHVETTI: Ei tuota ollut sinun puuhistasi nyt, puhemies.
ISAKSSON: Ei tainnut olla.
JAHVETTI: Mitä taikoja lienee tuo Serukkakin tehnyt, kun sille ihan mustat veret päähän kohosi.
KATTAISKA: Vai taikoja sille tarvitsi tehdä, osasi se tien muutenkin takaisin.
JAHVETTI: Hää — tässähän se tämän kylän kuulukin on.
KATTAISKA: Eikö saisi olla? Nauramassa toki olen, phe-he-hee näille sulhasille.
JEREMIAS: Nauraa, nauraa se nyt kyläkunta.
JAHVETTI: Et olisi antanut morsiamesi karata. Etsin tälle akan, ei miehessä miestä pitämään sitä.
JEREMIAS: Enhän tuota suutakaan avannut, jottei se kuitenkaan minun tuhmuuttani nähnyt, arvelen.