Kalle tulee juosten.
KALLE: No, nyt se meni, niin ettei hyvästiä joutanut sanomaan. Ei ne yhden ihmisen jäljet pitkät ole.
KATTAISKA: Sanoitko terveiset?
KALLE: Hellät ja lämpimät.
AAPPO: Kalle!
KALLE: Kotonansa koirakin kopea, kukko omalla tunkiolla. Ja siksi toisekseen, Aappo, elä pelkää, olenhan minä kentlemanni.
KATTAISKA: Eikö ne Mäen isännät kokolle tulekaan?
KALLE: Lähtöä tekivät. Tuossa tulevat jälessäni.
SERUKKA (joka on juonut kahvinsa, nousee ja horjuu): Sydänalaani ihan viepoittaa ja maailma vipajaa vain silmissäni.
VILLE: Pistäydy pitkällesi tupaan.