KATTAISKA: Ei sovittu niin kauan kuin ketunhäntä tuolla takana (osoittaa Jahvettia) perää pitää.
VILLE: No, no, tuuli lahden liikuttaapi, tora vihan virittääpi.
AAPPO: Jätetäänpäs riita. Jos maailma olisi joka paikassa yhtä riitaisaa, mitä tapahtuisi? Suuri sota pauhaisi, kansat kansoja hävittäisi. Miten turhaa puhe olisi sivistyksestä ja ihmisyydestä, sillä itsensä irvikuvaksi kääntyisi koko ihminen ja olisi häpeäksi vain tekijälleenkin.
ISAKSSON: Niin, poishan se Luoja silloin kasvonsa kääntäisi luoduistansa ja antaisi heidän toistensa miekkoihin hukkua. Ja kun he hukkuneet olisivat, siroitteleisi Hän heidän tomunsa avaruuteen ja painaisi murheisen päänsä alas. Sillä katso, kaikki mitä Hän oli tehnyt, oli erhe, kaikki mitä Hän oli rakennellut, kantoi häpeän leiman. Siksi parempi, että yö sen peitti ja ikuinen kuolema varjonsa sen päälle langetti.
AAPPO: Mutta eipä niin käy, sillä ihminen on toki Luojan kuva.
KATTAISKA: Kurja, kurja on kuitenkin tämä syntisparka.
JAHVETTI: Hän, tuota, Luoja näet, antaa ihmisen näyttää huonoltakin, suotta, Hän näet ei ole niin kiitoksen kipeä.
VILLE: Sinäpä sen sanoit.
JAHVETTI: Se näet jokaisessa on kuitenkin tämä henki, joka on altis.
VILLE: Liha, liha vain on heikko. Mutta mitä me lihasta, olipa tuo liha nyt mitä tahansa.