JAHVETTI: Joo, tehtykin kun on vain mullan murusesta.
VILLE: Tahi paakkusesta.
Kattaiska menee tupaan.
JAHVETTI: Siinä on lystikäs ihminen, hee.
VILLE: Ihminen ihan parasta lajia.
JAHVETTI: Elähän pajunköyttä syötä.
AAPPO: Siinä olisi hyvä emäntä, kun kuka osaisi ottaa. Pitääkin päänsä.
ISAKSSON: Paha vikako se? Jaa, Jahvetti, onhan se kuin luotu sinulle.
JAHVETTI: Minulle? Hee, sinäpä, helkkarissa, et suuria sanoja puhukaan.
Etpä, koira vieköön, vähäisiä haaveita haaveksikaan. Hee —
ISAKSSON: Eikö kelvatakseen?