JAHVETTI: Eipä tainnut olla — jos oli, käräjiin se veisi.
ISAKSSON: Sillä välin ottaisit koko ihmisen omaksesi.
AAPPO: Ja tänä iltana jo kaupat on tehtävä.
JAHVETTI: Hee, sehän tuo olisi vikkelä temppu. Hee. Lähdepäs, Ville, niin pistäytään tuossa pensaikossa. Siinä on minunkin tavaroitani.
Menevät, Isaksson mukana. Kuuluu naisten laulu tuvasta.
Kullassa häilyvät viidakon puut, peilinä päilyvät salmien suut: hohtavi auringon helo.
Kaunis on taivas, min Luoja loi, kaunis on maa, min meille hän soi: ihana inehmon elo.
Anna tulee.
AAPPO: Vieläkö sinä epäröit?
ANNA: Ihmetteletkö sitä?