"En voi jättää Kulttuuria, olen tottunut."
"Mene!"
"Ei, älä hylkää minua kokonaan!"
"Raukka!"
Ihminen painoi päänsä alas ja meni.
Ooh, se olikin siis niin pieni se Ihminen, niin pieni, niin raukka, jota hän oli rakastanut.
Niin raukka!
Oli kuin jotakin olisi ratkennut Luonnon rinnassa. Hänen hento vartalonsa taipui taaksepäin, veretön käsi painoi lujasti rintaa, ja sieraimet vähän värähtivät.
Ei huokaustakaan. Tuska oli jäätänyt Luonnon.
Ja tuli talvi ja peitti Luonnon kääreliinoihinsa.