"Helga, anna se lapsi minulle tänne. Minä rakastaisin, koettaisin —"
"Ei — ei!"
Hän kirkaisi, kuin olisi häntä puukolla pistetty.
Kuului vain nyyhkytystä.
He itkivät molemmat, sylitysten.
He itkivät kauan.
Pimeä oli tullut sillä välin, sankka ja musta, mutta he eivät tienneet siitä mitään, he katsoivat vain oman sielunsa synkkään syvyyteen, tunsivat sen pohjattomuuden, mittaamattomuuden.
Eivätkä he huomanneet, kuinka tähdet syttyivät taivaalla, kuinka pimeälläkin oli oma valonsa.
UNI
Hän oli pakenevinaan, joku ajoi häntä takaa. Häntä painoi ja väsytti, mutta hänen täytyi vain juosta.