ELIINA: Kauppiaan sanoneen, että — olisi aika —
ARTTURI: Naittaa sinut. Niinkö?
ELIINA nyökäyttää päätään.
ARTTURI: Ja sinä itkit. (Valoisasti.) Lapsi. (Miettien, otsa hiukan rypyssä.) Miksi sitä itkit, eihän sinun silti tarvitse mennä?
ELIINA: Ei — (tuskallisemmin) Tulin vain ajatelleeksi, että kuitenkin pitäisi tehdä jotakin.
ARTTURI: Miksi? (Pitelee lujasti Eliinan käsiä.) Miksi?
ELIINA vaikenee.
ARTTURI: Sano Jumalan tähden, miten ovat asiat?
ELIINA painaa päänsä alas.
ARTTURI: Ovatko sillä kannalla, sano?