ELIINA: Kuolla.
ARTTURI (taistelee itkuissaan): Voi, sinä lapsi. Ei — ei —
ELIINA: Sitten tiedän minä toisen, vaan pahemman.
ARTTURI: Minkä?
ELIINA: Mennä jollekulle — niinkuin äitikin tahtoo.
ARTTURI: Kenelle?
ELIINA: Jollekulle, joka ottaa, eikä välitä, jos —. Eikä ajattele asioita niinkuin toiset — mennä Halliselle.
ARTTURI: Taasko hän on sinua pyytänyt? Ja sitäkö sinä nyt ehdotat?
Minun tähteni sen tekisit, että minun rauhani säilyisi. Ei —
ELIINA: Niin, Artturi. Sinun tähtesi sen tekisin. Sinun tähtesi tekisin vaikka mitä. Ettei sinulle mitään ikävyyttä tapahtuisi, tekisin senkin, jos sinä sallit. Vaan ei sitten, jos sinä et salli etkä tahdo.
ARTTURI: Tahdo. Kuinka voisin sitä tahtoa? Ei, en voi. (Tuskissaan.) Ja kuitenkin on se ainoa keino, kun ajattelen. Vaan ei, en voi, (silmät ummessa) en voi sitä nähdä.