ELIINA painaa alakuloisena päänsä alas ja on vaiti.
ARTTURI: Eliina, minulla on ikävä olla (syleilee häntä). Miten elämä on ikävää ja kurjaa! Jos sinä minut jätät, ei minulla ole ketään, ei ketään koko maailmassa, ja minulla on niin vaikea olla.
Itkee, itkevät kuin lapset.
ELIINA: Lähde pois täältä, tee niinkuin tahtovat.
ARTTURI: En voi, ikävä on. Ei missään ole minulla hyvä olla.
ELIINA: Kun löydät jonkun — jonkun sitten.
ARTTURI: En koskaan.
HALLINEN (nuori työmies tulee sisään): Artturi-herraa kutsutaan. Siellä yksi kone reistaa.
Artturi lähtee, katsoo Eliinaan. Hallinen on lähtevinään
perästä, vaan pysähtyy ovessa, kääntyy takaisin.
HALLINEN: Ei tahdo tavata teitä missään. Onko Eliina nyt ajatellut?
Vaan ehkä kiusaan taas teitä?