TERESIA: Kuinka niin?
TOHTORI: Aika kuluu onnessa nopeaan. Yksinäisyydessä vierivät hetket hitaasti.
TERESIA: Noo — onnessa? Eikö se ukki äsken niin sanonut? Hän on sen ajan lapsia, jolloin onni vielä eli.
TOHTORI: Eikö se enää eläisikään?
TERESIA: Oletteko nähnyt?
TOHTORI: Olen nähnyt sen vilahtavan editseni.
TERESIA (leikitellen): Ehkä ojentanut kättänne, vaan ette kiinni saanut?
Vanha koti
TOHTORI: En. Todellakaan en. Aina se on pujahtanut pakoon. Luvannut ja houkutellut.
Äänettömyys.