EKBOMSKA: Tohtorinna Frank.
JYNKKÄ: Niin, niin Rankki — kirjoitti, kirjoitti, että tässä nyt ovat kotiin tulot, siihen vanhaan kotiin, sanoi. Jotta tarkastapas sinä sitä kyökinpuolta, Viina.
EKBOMSKA: Olkaa huoletta. Vai tulee se nyt tohtorinna. Viisi vuotta tuosta jo onkin, kun läksi. Vai nyt se tulee? Kyllä muistan, kun läksi. Ja tämän tohtori Frimanin kanssa vähän niinkuin väliä näytti olevan.
JYNKKÄ: Ole vaiti. Mitä väliä?
EKBOMSKA: Ystävyyttä, mitäpä muuta. Vaan siitähän se olisi voinut alkaa, jos ei toiselle meno ollut. Vai nyt se tänne tulee? No, sanokaapas, kauppias, Eevertille sitten tiukka sana, että vieraan aikana nyt toki varansa pitäisi. Siellä se tuntuu tulla kompuroivan. (Ottaa tarjottimen, menee oikealle.)
EEVERTTI kurkistaa sisään.
JYNKKÄ: Eevertti, tulepas tänne.
EEVERTTI (joka näyttää viiden-, kuudenkymmenen vanhalta, elähtäneeltä kulkurityypiltä, pyörittelee hattua käsissään ja astuu hiukan keikarimaisesti ja huolettomasti Jynkän eteen): Huomenta, huomenta.
JYNKKÄ: Sanon sinulle, Eevertti, jotta rappusilla ei ole makuupaikat minun talossani, pane se mieleesi.
EEVERTTI: Mitä se veli?