JYNKKÄ: Kuuluit toissa yönäkin kyökin rappusilla olleen. Se ei sovi. Kun on sänkyjäkin talossa. (Kiivastuen.) Ja kun minä sanon, ettei se sovi, niin se ei sovi.
EEVERTTI: Tyhjää kiivastelet, veli, miksi tyhjää taas kiivastelet?
JYNKKÄ: Syyttäkö ehkä?
EEVERTTI: Eipä suinkaan. Kiivastele, kiivastele sitten.
JYNKKÄ: Nähdä sinuakin aina, tuon elämäsi pitäjää.
EEVERTTI: Anna tulla. Koetan jaksaa syytöksesi kepeästi kantaa.
JYNKKÄ: Jaksaa. Mitä sinä jaksat. Alamäkeen mennä vain, se on sinun työsi. Suvun pahennuksena olla.
EEVERTTI: Ystävälliset sanat, hyväätekevät ja ymmärtäväiset sanat, ne siunausta ja sopua rakentavat.
JYNKKÄ (lauhempana): Olisi kirjanpitoa, olisi muuta, vaan ei, että ihmisestä vähääkään apua olisi. Olisi oppia kyllä.
EEVERTTI: Olisi oppia, veliseni. Ja yhä ihminen uutta oppii, kun kärsii. Vaan käyttää sitä hyödykseen, syödä sydänverestään, siinäpä taitoa tarvitaan.