EEVERTTI (puhuu mennessään ovessa Artturille, jota vielä ei näy):
Täällä, täällä kaikki ovat.
ARTTURI (tullen sisään): Täälläkö te olette?
IISAKKI: Täällä, tule, istu.
ARTTURI (Teresialle): Lähdetkö sinä siis?
TERESIA: Lähden. Lähde mukaan. Olet niin sairaan näköinenkin. Lähde, sehän oli ukonkin toivo.
ARTTURI: Jään tänne.
TERESIA: Tule sitten.
ARTTURI: En tiedä. Tokko tullen. Täällä on minun paikkani. Oli vain ikävä, että satuit niin pahaan aikaan.
TERESIA: Miksi kuolema olisi ikävämpi kuin muutkaan tapahtumat?
ARTTURI (hillittömänä): Kammottaa. Minua kammottaa hänen loppunsa. Minä vastustin häntä. Hän voihkaisi. Se ääni vaikeroi ja huutaa yhä korvissani.