Tohtori ja Eevertti tulevat. Menevät äänettöminä Eliinan luo. Artturi ilmaantuu samassa, seisoo ovipieleen nojautuneena, murtuneena, ja tuijottaa kuin tajuton.
TOHTORI (tunnustelee): Kuollut.
EEVERTTI: Kuollut?
TOHTORI: Mitä myrkkyä se sai?
MIINA: Tuossa on paperi. Minun syyni, minun syyni se oli.
TOHTORI: Pitäisi tutkimusta kai toimittaa?
TERESIA: Hän on tilinsä tehnyt ja tutkimuksensa toimittanut. Rauhassa levätköön. Elkää itkekö, äiti. Kuka tietää, eikö lepo ollut hänelle parhain?
EKBOMSKA: Vaan olisi hän elää saanut. Niin oli kauniskin.
EEVERTTI (kuin yksin): Kaunis kuin unelma. — Unelma uupui, lämmin satu sammui. Sammuivat silmät rakkaat, rakkaammat kuin muiden.
MIINA: Kuin kukka oli kaunis. Minä pesen hänet ja puen arkkuun, morsioksi lapsen laitan.