KREETTA. Hyvin kaikki, Jumalan kiitos, hiljalleen! Orit hyppäsi aidan yli — vikuutti jalkansa —
JAAKKO. Pahastiko?
KREETTA. Enpä tiedä hevosten tauteja. Simson härkä oli puskea Serafiian kuoliaaksi: noin vain nakkasi sarvensa seinään ja seisoi kuin Otava taivaslaella keskiyön aikaan. Serafiia jäi onneksi sarvien väliin Ristorenki hyppäsi hätään ja siihen se jupakka loppui. — Punikin jalkaan pisti mato —
ANNA (tuo kahvipannun). Joko taas jaarittelemaan pääsit? — Joudu toimillesi!
KREETTA. Punikki liikkaa —
ANNA. Kuulitko sinä, havukka!
KREETTA. Kun Jaakkoherra kysyy niin vastaan!
ANNA. No, lopetahan jo!
KREETTA. Punikki nilkuttaa näin — (menee; katsoo Annaa virnistellen ja osottaa nilkutusta).
JAAKKO. Äiti! Älkäähän suuttuko! Ihan täällä on kummia tapahtunut —