ANNA (huutaa): Kreetta, Kreetta! tule joutuin hätään!
KREETTA (vasemmalta). Mikä tuli?
ANNA. Mikä tuli? Itse piru! Kas vain, sillä on hallussa talon paras mirri!
KREETTA. Tuo kyllä joutaakin, latkii aina kerman ja sitten rouva toruu palvelijoita.
ANNA. Joko panettelet taas! Mene töillesi!
LIISA (antaa kissan Kreetalle). Vie suoraan avantoon, vie, vie! Minä hukutan sen toisen suden! — (Anna koppaa Kreettalta kissan, Liisa ja Kreeta poistuvat nauraen vasemmalle).
JAAKKO (peräovesta). Mikä huuto täällä on?
ANNA (itkee). Vielä kysyt, kaikki rauha meni talosta, kuin kuljetit siihen mokomia maankulkijoita!
JAAKKO. Äiti, älkää minua kiusatko, minä olen kiivasluontoinen —
ANNA. Kuka sitä olisi uskonut? Ihan se noita meidät tappaa. — Kaikki aseet piiloitan huoneesi seinältä! — (menee vasemmalle kissa sylissä; pistää päänsä oven raosta ja kuiskuttaa). Ja ne parittomat kengät päälle päätteeksi! Ajattele, pa-rit-to-mat! (pois vasemmalle).