LIISA (oikealta. Kantaa harmaata kissaa). Nyt leijuona söit vihdoinkin suuhusi sen linturukan ja paljonko siitä kostuit! Senkin salakavala rospoiniekka — senkin kiljuva —. (Anna ottaa kissaa pois, ottelevat).
ANNA (samalla aikaa). — jalopeura etsii kenen suuhunsa saisi niellä.
— Vai lempi kissaani — (anastaa sen Liisalta).
LIISA (osottaa sohvan alle). Entäs tuo tuolla (kyykistyy sinne). Silmät päässä palavat kuin tulisoihdut! Tuota luulin kissaksi! (vetää sohvan alta kirkkaan tupen ja pyssyn). Ja revolli ja pyssy ja miekat — —
ANNA (rientää lähelle, kissa sylissä). Voi pelastakaatte! Auttakaatte! Nyt se jo sai pyssyt käsiinsä! Voi, jo ampuu, ampuu! (pitää kissaa korkealla edessänsä. Liisa ojentaa pyssyä häntä kohti).
LIISA. Nyt ammun sen kirjavan sudenpennun!
ANNA (juoksee Jaakon taakse). Jaakko, etkö saa pyssyä sen kädestä temmaistuksi! Seisot kuin kuvapatsas! (Käy selin oveen, kissa edessä korkealla, pois).
JAAKKO. Liisa, vie aseet huoneeseni. Mitä rouva tekee?
LIISA. Seisoo ja itkee, istuu ja itkee, ei nuku, eikä valvo, — pois pyrkii ja kelloa katselee! Rouva on kuihtunut kuin särkynyt lilja. — (pois vasemmalle).
JAAKKO (itsekseen). Puhun hänelle kaikki. (Oikealla ovella).
ALMA. Jaakko! Olen aikonut lähteä ensi junalla —