KREETTA (vasemmalta ovesta tuo sähkösanoman). Telegrammi!
JAAKKO (avaa sen ja lukee): "Jaakko! Kiireessä vaihdoin kenkäni. Alman kenkä postissa. Onko minun siellä? Vastaus maksettu. Fiija." (Häpeissään): Kenkä on siis moster Fiijan?
ALMA. Niin on.
LIISA. Heti huomasimme erehdyksen, mutta silloin oli juna jo lähtenyt liikkeelle ja moster Fiija istui kiessissänsä kaukana meistä.
ANNA. Mosterinko kenkä? Onpa jalkaa sillä mosterilla! On kuin miehen kenkä, ota tai anna! vaikka valalle vietäisiin! Eikö niin Kreetta?
KREETTA (tutkistelee kenkää). Niin on, pitkä ja hoikka kuin Nissisen kissa.
ANNA. Älä turise! Joudu jo toimillesi. — (Kreetta pois vasemmalle).
JAAKKO. Mutta, minä en ymmärrä, kuinka se kesti pikku jalassasi Alma?
LIISA (vetää kengästä nenäliinan). Kah, saahan suuresta pientä. Pistin sinne tukeet ja sauvat. Pieni tuo olisi minun jalkaani ainakin —
JAAKKO (epäillen). Mutta minä en ymmärrä, kuinka se voi —