SUSANNA. Se on uusi palvelijamme. Marikin meni eilen pois. Ai! mitenkä lie kahvin laita! (poistuu sukkelasti).
ILLI (ällistyneenä jää seisomaan). Vai on Marikin jo mennyt. Sepä merkillistä. Hm, hm! (kävelee, huutaa ovelta) Enokki! (Nokki tulee). Kuuleppas, moneesko palvelija meillä nyt on tässä kuussa?
NOKKI (järjestäen pukuaan). Kirsti on viides.
ILLI. Vai viides vainen! Voitko luetella ne mulle.
NOKKI (astuu lähemmäksi). Ensin oli se pörröpää Heta, muistaahan herra?
ILLI. Jaha! Entäs sitten?
NOKKI. Sitten tuli Miina. Sama, joka vei tuon Sussun (rykii) Susanna rouvan mesimarjapurkin ja linnunpaistin rakkaan sotilaansa iltaruoaksi tuonne kyökin rappusille.
ILLI (suuttuneena). Ihan niin! Hm. Hänet ite pois käskin. — Ja sitten?
NOKKI. Sitten oli tuima Stiina, se pitkäsäärinen. Eikös herra sitä muista?
ILLI (kävelee). Hyvä, hyvä! Heta, Miina, Stiina. Siis kolme — no entäs sitte? Onko vielä useampia?