NOKKI. On, sitte vielä Mari — — —
ILLI (raivostuen). Niin, niin sehän oli viimeisenä. Mikäs tämän nimi olikaan?
NOKKI. Kirsti "se hyvä", kuuluu olevan.
ILLI (kävelee). Sepäs kaunista! Viisi eri palvelijaa yhdessä kuussa. Ei! Tämä menee liian pitkälle. Mutta ehkäpä tämä tästä selviää. — (Nokille). Muista nyt Enokki, sinun täytyy parantaa huonot tapasi, en minä jaksa alinomaa sinun kanssasi tapella. Tule auttamaan vähän ajan kuluttua minua pukeutumaan. (Pois).
NOKKI. Ei minun kanssani tarvitsekaan tapella. Kyllä minä teen työni ruoskimattakin, kun minua kohdellaan vaan ihmisiksi — mutta Sussulle en anna perään, en vaikka taittuisi, sillä hän se on, joka velloo kaikki asiat, Senkin kielikello. Ei edes saa pysymään yhtä palvelijaa kuukauttakaan talossa yhteen kyytiin.
SUSANNA (Kirsti kantaa tarjotinta). Missä on herra? Kirsti pane kahvi pöydälle. (Kirsti poistuu). Missä herra on?
NOKKI. Kannon päässä.
SUSANNA (kaataa kuppiinsa). Ei sinulta kysytä! Suoriu tiehesi!
NOKKI (katselee ympärilleen). Keltäs sitten? Eihän se uunikaan vastaa.
SUSANNA (raivostuen). Ulos paikalla! suupaltti!