KIRSTI (sisällä). En minä osaa niitä laittaa! Eikä mulla ole aikaa.
NOKKI. No, nyt ei ole muka aikaa, mutta odotappas! (järjestää kirjat). Siinä se nyt on tuo meidän uusi kyökkäri. Kyllä siinä tulee kuuma Sussulle, ennenkuin tuosta kalua tulee, Se raukka on vasta maalta tullut. (Istuu). Mutta on sitä hauska nähdä miten nyt ruokaa laitetaan — ha, ha! Naurattaa jo kun sitä ajattelenkin. (Sisältä kuuluu yskimistä). Ahah! Nyt se peevelin Sussu on noussut, eikä minulla ole vielä huone puhdistettu. Nyt minä saan silliä, mutta minä en anna hänelle perään sittenkään.
SUSANNA (aamupuvussaan, katselee ympärilleen). Taas se Nokki on maannut niin pitkään, ettei ehdi mihinkään koko päivänä!
NOKKI (ihmetellen). Mihinkäs tästä nyt pitäisi matkustaa sitten?
SUSANNA. Vaikk'ei mihinkään, mutta huoneet pitää olla siistittynä siksi kuu herra nousee.
NOKKI. Ei tuo vielä ole noussutkaan. Vasemmalle kylelleen kääntyi vasta kun asetin kunniaporvarit paikoilleen makuuhuoneen ovelle.
SUSANNA. Ethän vaan ryskänyt siellä, Nokki?
NOKKI (itsekseen). Taas Nokki ja aina vaan Nokki! (ääneen). Se on tietty, ryskin kyllä!
SUSANNA. Mutta sitä ei saa tehdä, kuuletko? Hiljaan täytyy olla.
NOKKI (asettuu sohvalle istumaan). Ahaa! Vai niin! Hyvä, ollaan sitten hiljaan.