SUSANNA. (ällistyen). Mitä minä näen! Siihenkö käyt istumaan?
NOKKI. Istutaan sitte tähän, (muuttaa paikkaa).
SUSANNA. Kiusan kappale! Ettet häpeä! Ruveta istumaan kun työsi on kesken.
NOKKI (nousee). No seisonmahan sitte.
SUSANNA. Entäs huoneet?
NOKKI. Mikäs niillä on hätänä? Eihän nuo karkuunkaan lähde.
SUSANNA. Tule ja sieppaa! Tuonpa kanssa kärsimys ihan loppuu.
NOKKI. Ostetaan sitte uutta, kun vanha loppuu. Eiköhän sitä saane Ryhäsen puodista? Siellä oven päällä seisoo kirjoitus: "Tampereen vaatteita ja muuta."
SUSANNA (kävelee kiukuissaan). Ihan sinä saatat ihmisen hulluksi. —
Annas olla kunhan herra nousee! Kyllä sinulle — — —
NOKKI (kumartaa). Tack sötta mamma!