ROUVA TELJE. No kelläs nyt ei olisi kiireitä! Näin joulun edellä! Meidänkin talossa on parhaillaan insenöörillä omat apulaisensa, minulla sitte, paitsi piikoja, toinen päiväläinen kutoo mattokangasta, toinen leipoo joululeivoksia. Ja kova on kiire ihan jok'ainoalla.
ELVIRA. Olkaa niin hyvä, rouva insenöörskä, suvaitkaatte käydä tänne kamariin. Kahvi joutuu paikalla ja jo Stellakin luultavasti pian saapuu kotia.
ROUVA TELJE. Ei mihinkään puuhaan minun tähteni, rouva Klimmi, minä pyydän. Olen juonut kahvia; mutta jos saisin nähdä niitä pitsiä, olisin hyvin iloinen.
ELVIRA. Olkaa niin hyvä, tänne näin! (avaa oven). Suokaatte anteeksi, kun ei huoneetkaan ole oikein korjuussa vielä! (kiekailevat ovessa).
ROUVA TELJE. Eihän mitä — minä — tulin niin epäsuotuisaan aikaan,
Suokaatte anteeksi, rouva Klimmi! (menee edellä viimeinkin).
HESSU (kantaa kaalinlehtiä). No niin Hessu, pitää nyt olla silmät sirkeinä, korvat virkeinä, hyppysillä kova kiire, jaloista ei tolkkuakaan! Nyt tulee jouluvieraita! (huomaa turkin). Mutta äläpäs huoli — — niitä onkin jo täällä! — Naisväen nuttu! no nyt taas kahvinkeittoon! Anna nyt Hessu näkyä, että sull' on jalat alla — menen vaikka nakulle seuraa pitämään sikoläät — —
ELVIRA (söpöttää ovella). Hessu! saitko sinä niitä nakun purtavia? Mihin nyt on meno taaskin? Sissoo, laita tulta! sukkelaan kahvikannu tulelle. Tahi anna minä laitan tulta, juokse sinä Kuivalaiskalta vähän lainaksi sokeria ja yksi leipä, tuo samalla leipurista 25 pennin edestä vaikka tipoja. He! tuossa on raha. (Kaivaa nenäliinan kolkasta).
HESSU. Vaan jos se Kuivalaiska ei antaisi sokeria, tuonko sittenki tipusia?
ELVIRA. Taaskin kyselet siinä! Sano että paikalla laina maksetaan kun vaan Stellaryökkinä kotiin joutuu. Kyllä hän antaa, puhu vaan kauniisti kahdenkesken! (etsii vanhan korin, särkee sen, laittaa tulta).
HESSU (ovessa). No nyt siis jalat selkään, sokeria, leipä ja tipusia!
Joko menen, vai vieläkö muuta on asiata?