ELVIRA. Ei mitään! Mene vaan joutuin!
HESSU. Joutuin, joutuin kun Kiiskis vainaan rampa hevonen! Kyllä kiirehdin, siksi kun se kahvikin joutuu mokomalla laholaudalla. Hei nyt mentiin! (menee)
ELVIRA. Nyt hänen vielä piti jäädä siihen istumaan — mokomakin kahvinvaivanen! Saappas nyt tulta palamaan siinä, ei ole sytykkettä ei muuta! (raapii päätään, koppaa pöyytälaatikosta vanhoja sanomalehtiä, sytyttää niitä). On tämä nyt oikea kestinaika, tämä! Ihan jo päätä huimaa! Eikä sieltä tule tuo Stellakaan kotia jo, minne menee, sinne jää istumaan kun kala verkkoon.
ROUVA TELJE (tulee). Suokaatte anteeksi, en nyt malta enään odottaa. Lyhyet päivät nähkääs! Kiitos niistä villakutouksista, jotka Stella lähetti, ne olivat niin oivallisesti tehdyt! Jos Stella voisi käydä iltapäivällä tuomassa niitä pitsiä kotiini, olisin minä hyvin iloinen! Tuossa on hänelle rahat kutouksista. Älkäätte pahastuko, jos tässä annan ne teille. (Antaa setelin).
ELVIRA. Se on ihan sama kelle! Kiitoksia paljon! Stella ei mitenkään jouda tänä iltana tulemaan. Hän odottaa sulhoansa, joka tulee luoksemme joululomaansa viettämään!
ROUVA TELJE (pukeutuu, Elvira auttaa). No sehän tulee oikein hauskaa kun saatte niin toivotun vieraan! Joulu tulee ikäänkuin kaksinkertaiseksi juhlaksi silloin. Milloinka häät vietetään, älkää pahastuko uteliaisuuttani? —
ELVIRA. Keväällä vasta, pääsiäisen jälkeen. Emme muuten mitenkään ennätä laittaa morsiusvaatteita kuntoon! Niin on paljon tehtävää! Kaikki on alusta alkain ommeltava ja kudottava! Siihen minäkin ennätän laitattaa mustan silkkileninkini kuntoon. Siihen täytyy vielä noin parikymmentä kyynärätä tuottaa kangasta ulkomailta. Ei täällä semmoista saa mistään.
ROUVA TELJE. Kukas ompelee Stellan morsiusleningin?
ELVIRA. Se tuotetaan suoraan Pariisista von Marschen tehtaasta. —
Eihän sitä täällä kukaan osaa valmistaa niinkuin Stella tahtoo.
ROUVA TELJE. Valkonen luultavasti?