ELVIRA. Mitä sitä suret. Kuhan nyt muut tehtävät kaikki kuntoon saamme. Eihän sulhasta saa niin ottaa vastaan kun mitä muuta vierasta. "Kaikki pitää laittaa järjestykseen," sanoin äsken isälle — no, hän suuttui silmittömästi ja meni kotoa pois. Menisi nyt edes puita ostamaan — hankkisi ne kotiin — mutta äläs nyt muuta! — Kyllä se silloin ei tule, kun tarvis olisi. Älä nyt rupea kutomaan. Laita suojat kuntoon.
HESSU (kantaa leivän paperissa ja tipuja pussissa). Noh! huusi varis kun nokka katkes! Eihän se kahvi vielä kiehukkaan, eikä tulikaan pala! Ja-a, sen minä sanon että siinä vasta urakka on, ennenkuin sen palamaan saa! Siinä ollaan niin tiukalla kun Mannisen lehmä oven välissä, sanon minä! Teenkö tulta, vai?
ELVIRA. Ei keitetä kahvia ollenkaan. Vieras meni pois, ei odottanut.
HESSU (puhaltaa käsiinsä). Noh, mitäs nyt? Tätäkö haromaa kuuraamaan, perujako raapimaan tahi mikä työ ensiksi määrätään?
ELVIRA. Ei ole peruja nyt kotona. Saitko Kuivalaiskalta sokeri-lainaa?
HESSU (kaivaa taskustaan paperikäärön). Antoihan tuo kahdeksan palaa, juuri ja happamesti väänsi suutansa, niinkuin olisi saanut karpaloita poskeensa. Hienosti se olla pitää, vaikka tuohon paikkaan haletkoon! hän sanoi.
STELLA (kiivaana). Joko taas kävit lainaamassa? Olenhan sanonut: ei saa mennä! Ihme ja kumma kun ei saa tottelemaan ollenkaan! Vie heti pois, paikalla! kuuletko!
HESSU (tuhmana). Ei niin kiirettä ole ett'ei mennä ehdi. Sinne naula on ennenkin mennyt, minne sen vasara ajaa! Rouva itse lainaa ja itse velkansa rehellisesti maksaa, ei tämä ole ensikerta. Tella-ryökkinä ei antaisi edes kahvi-tilkkaa — — —
STELLA. Älä jatka enään! Rupea töihisi, äläkä siinä seiso!
HESSU (yksitoikkoisesti). Tee työtä kun orja palkatonta, seiso aikaa olematointa. Kun on kova kiire, silloin paina puuta, kunnes kiire on ohi juossut! Mutta rouva, enhän ole tänään vielä mitään haukannutkaan, vaikka äsken Kuivalaiskalta leivän kävin noutamassa. Leikkaanko paloiksi, vai syönkö kokonaan Jumalan viljan? (leikkaa pari palaa).