ELVIRA. Hessu, Hessu mimmoinen sinä olet!
HESSU (panee suolaa leivälle). A kyll' meill passaa elää: a kyll meill' on hyvä rooka! Rasvanen sillin soolavesi ja haalikka potaatti. En minä jaksa syömättä elää kun Tella-ryökkinä!
ELVIRA. Syö nyt kylliksesi ja marssi sitten ostoksille!
HESSU (syö). Syö, syö syksyllä tapetaan!
STELLA. Ole nyt hiljaa edes.
HESSU. Kyllä sitten tarkenenki kuhan tämän leivän jauhan, jouluhan nyt tulee ja silloinpa saan niin suuret läskikingot omasta nakusyöttiläästäni, ett'ei suinkaan huoli peljätä, jotta palaset lautaseltani pois haihtuvat, niinkuin muulloin on tapana. Tella ryökkinä! lihapalat minun lautasellani ovat aina näkymättömässä muodossa. Uskotteko sitä?
STELLA. Voi kun mamma kehtaa pitää noin tuhmaa ihmistä kotonansa. En minä suinkaan!
HESSU (puree leipää). Enkä minäkään. Entäs vehnäset: ne ovat hienommat kun harsot herrasryökkinäin silmillä — ihan!
STELLA. No leipää on toki runsaasti — —
HESSU. Runsaasti kaloja! huusi kummin Kaisa, kun verkko repes! Leipää on runsaasti kun vaan jaksaa lainoissa juosta!