STELLA. Ja se on ikävä seikka! Nytkin mamma lähetti lainaamaan ihan suotta, syyttä, pakotta!
ELVIRA. Pitikö minun sitten ottaa epäkohteliaasti vastaan semmoista vierasta kun insenöörskä Telje on? Niinkö? Aina minä kaikki huonosti teen — se on sama jos istun tahi seison — muut saavat surutta elää! Minä yksin olen syntisäkki, maalitaulu. (Itkee).
STELLA. Ei, paras on että rupean panemaan taikinan juurta joululeivoksia varten.
ELVIRA. Entäs jauhot ja voi ja munat ja muut tarpeet? Kotona ei ole mitään.
STELLA. Ne saa Hessu ostaa. Tule tänne Hessu, niin selvitän sulle mitä ostat. (Menevät).
ELVIRA (itsekseen). Mutta mitäs tänään laitan puolipäiväiseksi, entäs huomenna? Voi kuinka tämä elämä on hirveän raskasta (laittelee kahvikattilata tulelle). En tahtoisi jaksaa aamulla nousta ylös vuoteeltani, niin minua suru painaa. Hyyrikin pitää maksaa heti joulun jälkeen. Ihan on kumma kuinka ihminen on luotu sitkeähenkiseksi: saa kärsiä niin hirveästi, vaan ei sittenkään lähde kurja henki riutuvasta. Kukas olisi voinut aavistaa tätä, kun minäkin olen rikkaan perheen lapsi. Mahtavan Tuorlan-tilan ilo ja ylpeys! (itkee). Ja nyt! Teofiluskin on niin kamalan häijy vielä! — Mutta suru lannistaa parhaimmankin mielen ja tällainen taistelu olemassaolosta katkeroittaa rohkeimmankin sydämen. (Itkee).
STELLA (tulee). Äitikulta, nyt minä lähden puita hakemaan, Hessu muille ostoksille. Älkäätte nyt enään itkekö. Kaikki menee hyvin.
ELVIRA (syleilee häntä). Menee, menee mukiin, niinkauan kun sinä vielä kotona olet, mutta sitte? Mihin joudun minä?
STELLA. Ei kaikki kypsy, mitä kauan keitetään, äitiseni. Kuka ties mitä sulhoni meidän köyhyydestämme arvelee nyt kun tänne tulee? Voipi olla, jäänkin kotiin — älkäätte siis sitä surko yhtään että minä menen ja teidät jätän yksin.
ELVIRA (kiljahtaa). Mitä sinä lapseni puhut? Ettäkö hän olisi semmoinen sulhanen kun tusina muita? Ei, hän ei kysele rikkautta, eikä komeutta etsi — vaan sydämen puhdasta kultaa hän etsii. Tätä maailman kuonaa on kyllä Airiston hovin rikkaalla perillisellä! Hän on jalomielinen ihan kun Hynnis-vainaja — — — joka — — —