STELLA (suruisena). Ei sitä tiedä! Kuka sitä olisi luullut
Anshelmistakaan semmoista, jota sittemmin sain kokea.
ELVIRA. Kiitä Luojaasi kun niin kävi! Katsos tämä sulhanen on nyt ihan toista! Koettele häntä kuinka hyvään, ole äreä hänelle, epäystävällinen — ei hän mieltänsä muuta. Hän on oikea mies, vakava, ei mikään tuulihattu! Ei nauti viinan tilkkaakaan, ei polta, ei räyhää! Ihan olisit onneton, jos tähän elämään jäisit, itsesi uhraamaan vanhana piikana ikäsi kaiken.
STELLA. Älkäätte sitä valittako äiti kulta! Tulee päivä, tulee neuvo!
HESSU (tuo pöllyrättiä). So-o, nyt se työ loppui niin lyhyeen kun kanan laulu. Nyt ne kukat seisovat siellä lehdet siirollaan kun kunniavahdit linnan portilla ennen aikaan. Ne ovat valmiit huutamaan: tervetuloa herra Airisto! Kaikki on valmiina — — —
STELLA (pukeutuu). Ja sinä ole valmis ostoksille!
HESSU (liehuu sinne tänne). Niinkuin tuulessa ja tuiskussa lennän paikalla! Kunhan vaan kaikki muistaisin, äijä niitä oli! Tuhannen nysäkkätä ja salkkaretta! Vaan kyllä se kauppias itse arvaa, jos eivät minun päänyörini kaikkia muistaisikaan.
ELVIRA. Menehän jo, mene, mokomakin tuulimylly tuosta pauhaamasta.
HESSU (ovessa). A milloin se etana reissuun lähtee? (menee ja pistää päänsä oven raosta). A silloin kun se sieltä palaa. Mitäs mummoa se nyt taas olikaan?
STELLA. Kardemummaa ja safraamia! No, mene joutuin jo!
HESSU. Kartat ja mummot ja Sohvin Aaro, jonka kanssa lapsena tappelin.
Kyll' nyt muistan. (Menee).