TEOFILUS. Tietysti tuohon laatikkoon. Ja missäs ne nyt ovat? Oletko ne polttanut puiden asemesta, vai!
ELVIRA (itsekseen katselee sanomalehtiä, joita taannoin sytytti). Olisikohan kauppakirjat olleet siinä sanomalehtien joukossa! Ei, kaikeksi onneksi! (Kovasti). Etsi vaan. Mihin olet pannut, sieltä nyt otakkin kauppakirjat!
TEOFILUS (huutaa). Laatikkoon ne panin! Anna tänne kirjat kiiruumman kaupassa! Älyätkö?
ELVIRA. Katso ruokasalista, jos olisivat siellä.
TEOFILUS (karkaa hänen kimppuunsa). Anna paperit sukkelasti tänne, sinä ne poltit! En ollenkaan usko sinua! En vesi-saavinkaan vartiaksi! Niin olet minua petellyt pitkin matkaa! — Nyt onkin toinen mies kimpussasi, kun Hynnis-vainaja — — — (pusertaa hänet seinään ja nostaa vyötäisistä ylös. Elvira huutaa).
HESSU (tulee ja viskaa ostokset ympäriinsä). Kah sota! nyrkkiritarit taistelussa! Tulkaa, tulkaa hätään! Voi, voivoi! Kyllä nyt passaa, jouluvieraita tulee ja joulu joutuu, ja täällä on itse pelsepupin päämies valloillaan! Voi, voi tokkiisa! Kyll' on leipää niukalta, vaan sotaa viljalta! (viskelee käsiään ja pyörii taistelijain ympärillä).
TEOFILUS (häpeissään). Oletkos nähnyt niitä Kuivalaisen kauppakirjoja, sinä? Mitä siinä töllistelet! Sano joutuin!
HESSU. Ei ole kiirettä kivellä, eikä huolta huhmarilla!
TEOFILUS. No, saatko paperit tänne. Oletteko niillä kahvia keittäneet?
Kyllä minä tässä näytän, minä.
HESSU. Mitäs se Tella-ryökkinä eilen kirjoitti, jos ei Kuivalaisen kirjoja. Itse herra käski viedä ruokasaliin tuonne — —