TEOFILUS. Kas pentelettä! Ennen saa vuoren halki, kun eukon suun kiinni. (Nousee). Joko vaikenet?
ELVIRA (nousee, seisovat vastakkain). Noo-o!
TEOFILUS. Kas vain, kuin olet urhoollinen! Purasekkas!
ELVIRA (kaataa toisen kupin). Juo kahvia nyt ja hanki sitten puita. Ei ole meillä enään tikkuakaan.
TEOFILUS (istuu). Hanki itse. Mistä minä ne rahat nyt sieppaan. Luuletkos että minulla on rahat hyllyllä, kun Hynnis-vainajalla ennenmuinoin sinun tuhlataksesi?
ELVIRA. Hynnisellä oli. — Siinä olikin toinen mies kuin sinä — ihan toista sorttia! Ei hän aamusta alkaen iltaan saakka piipuntynkä suussa joutanutkaan istumaan, niinkuin muutama laiskiainen, jonka jalat ovat maahan juuttuneet, joka päivä tekee!
TEOFILUS (käy sohvalle pitkälleen). Ei, tätä elämätä ei kestä mikään! ei voi kärsiä kukaan! (karkaa pystyyn). Ole edes kerran vaiti!
ELVIRA (kylmästi). Hanki puita, hanki puita, sitten en virka sinulle tuon enempää. (Osoittaa oikealla kädellä vasemman käden sormien yläniveltä).
TEOFILUS. Mutta johan sen kuulit, ett'en voi hankkia puita! Minulla ei ole rahaa eikä mitään keinoa, millä voisin niitä saada.
ELVIRA. Miehen pitää tietää keinot. Mene työhön.