Amy hörpisti halveksivasti huultaan.
— Myymään leipää kaikille talonpojille, piioille ja oppipojille, sanoi hän.
— Ohhoo, siihenkin näyt olevan liian hyvä. Mitä sinä sitte tahdot tehdä?
— Ainoa, mikä minusta olisi sopivaa, olisi opettajatoimi, vastasi
Amy.
— Ahaa, nytpä johtui jotakin mieleeni, sanoi isä. — Kauppias Lager, Alicen isä, kysyi joku aika takaperin minulta, tiesinkö sopivaa kotiopettajatarta hänen nuoremmalle tyttärelleen, tuolle kyttyräselkäiselle Almalle. Hän kuulemma on liian heikko käymään koulua. On mahdollista, että hän ajatteli Amya.
— Voisiko hän olla niin hävytön, huudahti rouva Lundin.
— Kyllä, äiti, se on niin hänen tapaistansa, sanoi Amy. — Hän on raaka, sivistymätön mies, ylpeilee rahoistaan ja on mielestään parempi muita ihmisiä.
— Mutta virkamies lienee toki ylempänä halpaa kauppamiestä.
— Rakas vaimoni, huomautti herra Lundin, jos virkamies on köyhä, en ymmärrä miksei hänen tyttärensä voi ottaa kauppiaan kädestä palkkaansa rehellisestä työstä.
— Mutta se ei saa tapahtua, tenäsi rouva Lundin, ja Amy lisäsi: — Mitenkä voisin minä tulla sinne kotiopettajattarena, mitä Alicekin sanoisi! Ja Alma on sietämätön, vastenmielinen kakara, ruma ja viallinen. — — —