"Miksi sinä noin hyppäät?" kysyi kosijamme; "onko sulla kipeä jalka?"
"Ei", vastasi poika, "vaan minulla on uudet kengät enkä tahdo niitä kuluttaa aivan heti, sen vuoksi käyn minä vuoron perään aina toisella ja toisella jalalla."
"Kylläpä sinä olet koko velikulta! Nouse selkääni, niin kannan sinua vähän matkaa. Mikä nimesi on?"
"Nimeni on Säästäväinen."
He kävivät hyvän matkaa yhdessä ja tulivat vihdoin pellolle, jossa mies kuokki ja lapioi ahkerasti.
"Tuolla on isäni Toimellinen", sanoi Säästäväinen, "tässä laskeudun minä alas. Kiitoksia kyydistä. Muuta ei ole minulla sinulle annettavaa kuin hyvä neuvo matkallesi: parempi laiha sopu kuin lihava riita."
"Se on hyvä sananlasku, kiitos siitä!"
Nyt tuli mies pellolta ja kysyi mihin matka piti.
"Olen kosiin menossa", vastasi poika.
"Vai niin, se on tärkeä matka", sanoi mies, "siveä vaimo on parempi kuin kaikkein kalliimmat helmet."