"Hän saa."
Tiinan aikoessa aamiaisen perästä lähteä kotiinsa, sanoi isäntä:
"Kiitoksia nyt hyvästä hoidostasi, Tiina, olen terve ja se oli hyvä, sillä työt tuolla niityllä olivat tärkeät saada pois tieltä ennenkuin lunta tulee."
"Jumalalle kiitos siitä, isäntä", vastasi Tiina ja nyykisti polviansa, "pitäkää kumminkin vaaria, ett'ei se tule takaisin. Ei ole hyvä juoda kylmää vettä tuolla ulkona, ollessanne hiestynyt ja hengästynyt, vaan käskekää rengin ottaa kaljaa mukaan ja sitte…" Nyt lähestyi Tiina isäntää ja sanoi hiukan alennetulla äänellä: "pitäkää sen käden kinnasta nurin, jossa pidätte kassaraa."
Syrjänen lupasi sen ja sanoi: "Leena antaa sinulle vähän evästä matkaasi, ja jos tarvitset hevosta kirkkoon huommenna, niin tule vaan tänne."
Tiina näytti ensin vähän kummastuneelta, sillä tänäpänä oli perjantai, mutta toimeutui heti, kiitti nyökäyttäen polviansa eikä sanonut aikovansa kirkkoon huomenna. Hän varoi tarkasti muistuttamasta että huomenna oli lauvantai, sillä hän tiesi hyvin, että Mikko Syrjänen ei pitänyt hyvänä vastaansanomisista, sen vuoksi nyökäytti hän polviansa vielä kerran, antoi isännälle kättä ja meni ulos pihalle, jossa emäntä kohtasi hänet kantaen luvattuja lahjoja, sianlihaa ja perunoita.
Kun isäntä puolenpäivän rinnassa kulki kodan ohitse, jossa emäntä pesi puuastioita, sanoi hän ankarasti: "miksi saunan uunissa ei ole jo tulta, aijotko tarjota meille 'kylmääkylpyä' tänä päivänä?"
"En aikonut lämmittääkään saunaa tänä päivänä", sanoi vaimonsa hiljaa.
"Eikö! No, onko Mikko Syrjänen nyt tullut niin köyhäksi, ett'ei hänellä ole varaa kustantaa itsellensä kylpyä lauvantaina, tahi ehkä sinä vaan pelkäätkin vaivaasi."
"Mutta isä, perjantaihan tänään on", säisti vaimo ihmetellen.