"Mikäs sitte tänäpäivänä on?" ärjäsi isäntä.
"Perjantai", vastasi renki ihmeissään, mutta samalla sai hän korvapuustin, joka pani hänet horjumaan.
"Kyllä minä opetan sinua vastustamaan isäntääsi", sanoi Mikko, "valjasta hevonen ja mene metsäladolle."
Rengin silmät iskivät tulta, mutta hän oli vielä nuori poika ja sen vuoksi painoi hän lakkiaan syvempään ja meni talliin, jossa hän jokseenkin säälimättömästi kohteli hevoista ja tempasi heinähäkin suojuksesta niin että sen saumat ritisivät. Mennessään sitte sytyttämään piippuansa kodasta, näki hän valkean saunan uunista ja emännän levittävän olkia lauteille.
"Jahaa, emäntä lämmittää saunaa tänäpänä", sanoi hän, "onko isäntä vielä kipeänä?"
"Ei", vastasi emäntä vitkaan, "mutta hän tahtoo nyt kumminkin kylpyä."
Renki huomasi heti, että isäntä yhä edelleenkin luuli olevan lauvantain ja hän hymyili itseksensä, samalla kumminkin surkutellessaan emäntää tuon pahanilkisen miehen tähden. Hän pani pois piippunsa ja kantoi suuren sylyyksellisensä hyviä koivusia halkoja ja pani ne saunan kiukaan viereen ja meni sitte vihellellen tiehensä. Emännän hiljainen ja ystävällinen olento oli kokonaan karkoittanut hänen pahan luontonsa.
"Sama minulle", ajatteli Matti mennessään röykkyläistä metsätietä ladolle, "sama minulle on. Kyllä kai minä voin hakea heiniä yhtä hyvin tänäpäivänä kuin huomennakin, mutta enemmän hyötyä olisi hänellä kumminkin ollut minusta niityllä. Ja sauna! Ha-ha!"
Nyt sai hevoinen läiskäyksen, ja Matti rupesi laulamaan:
"Jos tänäpäin olis lauvantak'
ja huomen' olis pyhä,
Niin saisin kultani kohdata
Ja mielen' olis hyvä."