Jälkeen puolisen avasi emäntä tuvan ovea ja käski vanhimman tyttärensä tulemaan kantamaan vettä saunaan.
Tyttö istui kangastuolilla ja vastasi vähän vihaisesti: "mikä perjantaikylpy nyt on? Ajattelin saada matot valmiiksi tänään!"
Isä, joka oli tullut sisään hakemaan kassaratansa ja taaskin lähtemään työhönsä, kuuli tämän ja jäi pitämään kiinni ovenrivasta. "Mitä sinä uskallat jupista? Pidä suusi kiinni ja tee niinkuin äitisi käskee." Sitte meni hän ulos ja paiskasi ovea mutistessaan: "luulen kaikkien ihmisten olevan hulluja tänäpaivänä."
Niin tottunut oli tämä itsepintainen mies itsellään pitämään oikeutta, ett'ei hän edes ajatellutkaan erehtyvänsä. Sitä paitsi oli hän nyt niin kiintynyt tärkeään työhönsä, joka hänen olisi pitänyt saada lopetetuksi tänäpäivänä, että hän unhotti kaikki vihastumiset.
Seuraavana aamuna nousi isäntä ylös tavallista myöhemmin, niinkuin hänen tapansa oli sunnuntaisin, puki päällensä pyhävaatteet ja istuutui pöydän päähän, polttaen levollisesti piippuansa veistelemisen sijasta, kuten hänen tapansa muutoin oli tehdä pimeinä aamuina syksyllä ja talvella. Emäntä, joka huomasi sunnuntain pitävän olla tänäpaivänä, koska eilen oli lauvantai, antoi kieltävän merkin Ingalle, joka unisena ja kampaamattomana aikoi ottaa esille sukanneuleensa. Inka, pysähtyi keskellä haukottelemistaan ja tähysteli hämmästyneenä äitiänsä. Mutta tämä katsoi sopivan tilaisuuden, mennessään maitorainnin kanssa hänen ohitsensa, kuiskata:
"Etkö huomaa, isä luulee että tänään on sunnuntai? Kampaa ja pese itsesi ja lakaise tupa puhtaaksi ja katso että kahvipannu kiehuu."
Äidin ja vanhemman tyttären tehtyä aamu-askareensa karjakartanolla ja kodassa, puhdistivat hekin itsensä ja istuutuivat tupaan aivan joutilaina niinkuin sunnuntai-aamuna ainakin. Matti, joka oli ollut tallissa hoitamassa hevoisia, tuli juuri tupaan kysymään töitä, mutta nähtyänsä värttinät syrjähän sysätyksi, tuvan lakaistuksi, ihmiset pyhävaatteissaan ja isännän lukevan virsikirjaansa, ymmärsi hän heti kuinka asian laita oli. Veitikkamainen nauru vetäytyi hänen kasvoillensa, mutta heti sen perästä pyysi hän hyvin vakaisena pesuastiata ja saippuapalasta Ingalta. Tyttö, joka oli sekä hämillään että harmissaan tästä naurettavasta sunnuntaista, antoi hänelle pyytämänsä, mutta kun hän samalla tuli katsahtamaan rengin silmiin, joista taaskin lystillinen nauru ilmaisi, purskahti hänkin hiljaiseen nauruun ja juoksi sukkelaan eteiseen, ett'ei isä huomaisi hänen iloisuuttaan.
Vähä myöhemmin jälkeen puolenpäivän tuli yksi naiduista tyttäristä, joka asui lähellä, jollekin asialle äidin luokse. Hän oli tietysti arkipäiväisessä puvussaan ja laski, tervehdittyänsä pienen hyvin lauvantakimaiseen paitaan puetun poikansa lattialle, johon pienokainen jäi seisomaan likainen sormi suussa.
"Eikö äitisi ole kylvettänyt sinua eilen ja antanut sinulle puhdasta paitaa?" kysyi vaari nostaen päätänsä virsikirjasta.
Naineella tyttärellä oli jotakin tulemassa huulilta, että muka nyt oli lauvantai eikä siis ollut niin kummallista jos oli vähän likainenkin, mutta äidin silmäyksistä ja sisaren viittauksista tuli hän tarkkaavaiseksi, ja katsasteltuansa ympärilleen tuvassa ja nähtyänsä isän virsikirjan ja juhlavaatteet, huomasi hän että jotakin outoa oli tapahtunut. Hyvin tuntien isän ankaruuden ja yksipäisyyden, vaikeni hän ja vilkutti ainoastaan äitiä tuvan nurkkaan, jossa hän kuiskuttaen pyysi lainata karttoja ja samalla kysyi myöskin mitä se merkitsi, että he viettivät pyhäpäivää lauvantaina.