"Luulin isän olevan uudisviljelyksellään", sanoi hän vihdoin.
"Niinhän se on", sanoi äiti, hänkin vähän hämillään tästä erhetyksestä, "mutta isä oli kipeänä yhden päivän ja se varmaankin tuntui hänestä niin pitkältä kuin kaksi, ja nyt luulee hän olevan sunnuntain tänäpäivänä. Tiedäthän, ett'ei maksa vaivaa häntä vastustaa. Herra Jumala, voimmehan nyt juuri levätäkin yhden päivän, eihän siitä mitään vahinkoa tule, ja työt lopetettiin niityllä jo eilen."
"Entäs huomenna?" kysyi tytär, "ette suinkaan voi tehdä työtä sunnuntaina?"
"No, huomenna saamme nähdä, ehkä isä sitte huomaa…"
Hän ei kerinnyt lopettaa ajatustansa, sillä isäntä sanoi hämmästyneenä; "mikäs nyt papilla on, kun kirkkoaikana on ulkona matkustamassa?"
Kaikki riensivät akkunaan. Aivan oikein. Ajokalut oli portaiden edessä, ja niistä nousi seurakunnan pastori, nähtävästi aikovana tupaan. Emäntä kiiruhti puhaltamaan hiilosta takassa ja panemaan muutamia tikkuja ja kolikoita siihen. Inka lähetettiin hakemaan vettä kahvipannuun ja naimisessa olema sisar puhdisti pikku poikansa nenää muistuttaen häntä antamaan kauniisti kättä papille, kun tämä tuli häntä tervehtimään. Pastori astui sisään, tervehti ystävällisesti kaikkia, ja istuutui sitte esiintuodulle tuolille.
"Minä tulen sairaan luota täältä läheltä", sanoi hän, "ja aijoin poiketa teidän luonanne, Syrjänen, puhumaan siitä ruotulaismuorista, josta te viimeksi kerroitte. — Oikein ilahuttavaa on", pitkitti pastori katsellen mielissään ympärilleen tuvassa, "tulla näin järjestettyyn ja hupaiseen kotiin kun tämä on."
Ukko Syrjänen aikoi muistuttaa, että kumminkin sunnuntaiksi tavallisesti köyhemmässäkin kodissa koetellaan laittaa kaikkia siistiksi, jolloin kaikki työt voidaan sysätä syrjään, mutta hän oli niin hämmästyksissään nähdessään seurakunnan ainoan papin matkalla keskellä kirkkoaikaa, niin ett'ei hän osannut sanoa sanaakaan. Pikainen erhetys ett'ei tänään ollut sunnuntai lensi myöskin hänen aivojensa läpi ja sai veren hehkumaan hänen poskillansa, muistaissansa kuinka hän eilen oli pakoittanut koko talonväen pitämään sitä päivää lauvantaina.
"Sanotaan", jatkoi pastori puhettansa, "ett'ei talonpojilla suurimmassa osassa Hämettä ole oikein siistejä ja kunnollisia huoneita, mutta hupaista on nähdä poikkeuksia olevan."
Emäntä, joka osaksi tiesi ett'ei hänen huoneensa tavallisesti likimainkaan ollut siisti ja tunsi että tämä oli ansaitsematonta kiitosta, osaksi pelkäsi miehensä lausuvan jotakin josta pappi huomaisi päivän erhetyksen, seisoi allapäin keskellä permantoa eikä tiennyt mitä vastata, vihdoin sanoi hän: