"Niin raukka", matki Maija, "suuri talo, jossa on 20 lehmää, omat piijat ja rahaa kuin ruohoa."
"Ja vanha saituri kaupan päällisiksi", sanoi Tiina.
"Sinä ottaisit hänen huomispäivänä", sanoi Maija pilkallisesti.
"En", sanoi Tiina, "tosin olen köyhä, mutta Joonasta en ottaisi, monta on joilla on parempi oikeus häneen ja puoli tusinaa lapsia juoksee pitkin maantietä kerjäläispussi seljässä sen sijaan kuin heidän pitäsi istua Järvenpään tuvan pöydässä — ohoh!"
Vanha Saara, karsinanurkassa, jupisi jotakin nuoruudesta ja hulluudesta.
"Ihmettelen miksi hän ei ole ennen mennyt naimisiin", sanoi Maija, "hän on varmaankin jo neljänkymmenen vuoden vanha mies."
"Niin, hän on kerännyt ensin", sanoi Saara, "ei se maksa vähää elättää vaimoa ja lapsia."
"Ei, ei", sanoi Tiina, "sentähden…"
"Hiljaa tyttö! Sentähden on hän odottanut kuten ainakin ymmärtäväinen mies, ja nyt kun hänellä on varoja, niin menee hän naimisiin."
Kammarissa sai Niini sillä välin kuulla suuria uutisia.