Nytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa heinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin perunakeittoa, milloin uunijuustoa. Sill'aikaa kun ruoka kypsyi, teki hän työtä puutarhassa tahi pihamaalla, juotti vasikat, syötti porsaat ja piti pikku Tiinaa työssä niin, ettei tämä päässyt tekemään niin paljon pahaa.
Mutta kerran kävi hullusti.
Liisa ei ollut varannut tarpeeksi aikaa hernekeittoa varten ja herneet olivat vain puolikypsät, kun muut perheenjäsenet tulivat päivälliselle. Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää heinissä.
*Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää uudestaan aamulla. Kuutta desilitraa herneitä kohti tarvitaan 3 litraa vettä. *Riisi-*, *ohra-* ja *tattariryynit* tarvitsevat kypsyäkseen 3 tuntia. Neljää desilitraa ryynejä kohti tarvitaan 2 litraa vettä tai maitoa. *Mankeloitujen kauraryynien* tarvitsee olla laatikossa vain tunnin. *Isot ohraryynit* tarvitsevat 5—6 tuntia kypsyäkseen laatikossa ja imevät itseensä enemmän vettä kuin pieniksi survotut ryynit.
*Lampaanlihaa ja kaalia* valmistetaan seuraavasti: 1 kilo pieniksi palasiksi leikattua lampaanlihaa, 20 kuorittua perunaa, 1 1/2 litraa hienoksi leikattua kaalia, 1 litra vettä, vähän suolaa, sipulia ja muutama pippurinjyvä keitetään hyvällä tulella 20 minuuttia. Pata asetetaan heinälaatikkoon 4—5 tunniksi. Kantta ei saa nostaa katsoakseen, onko ruoka valmista, sillä silloin pääsee lämpö ulos laatikosta. Kun on ottanut ruuan heinistä, voi sen vielä kiehauttaa tulella. — Vähän tottumusta ja harjoitusta tarvitaan, jotta oppisi keittämään heinissä.
* * * * *
Miina oli ollut poissa kotoa melkein kaksi vuotta. Hän oli hidas kirjeiden kirjoittaja ja kotiväki tiesi hänestä kovin vähän. Alussa hän kertoi joka viikko panevansa rahaa säästöön postisäästöpankkikirjaansa, mutta sitten hän rupesi valittamaan, etteivät rahat tahtoneet riittää hänen menoihinsa. Äiti lähetti hänelle silloin tällöin parin sukkia ja, kun suutari oli Tervolassa työssä, tehtiin Miinan vanhan mitan mukaan pari lujia vasikannahkakenkiä, jotka lähetettiin hänelle kaupunkiin. Mutta vähän väliä Miina kirjoitti vieläkin, että kaikki oli niin kallista. — —
Jouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo ylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti joka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa harjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa ohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti. Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan.
Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi. Kun hän tupaan tultuaan oli riisunut saalin päästään, arvelivat kaikki, että hän oli jotensakin samannäköinen kuin ennenkin. Mutta kun puna poskista oli haihtunut, huomasi äiti, miten kalpeaksi ja laihaksi hänen tyttönsä oli muuttunut. Liisa ja Tiina huomasivat heti hänen kirjavan puseronsa ja leveän nahkavyön, joka teki hänet niin hoikaksi vyötäisiltä. Kädet olivat hienot ja valkoiset. Saattoi tuskin uskoa, että tämä tyttö, jonka tukka oli kammattu korkealle päälaelle, oli se entinen vahva, punaposkinen Miina, jonka vaaleat, paksut palmikot riippuivat niskassa,
"Voi, kuinka hyvältä puuro täällä kotona maistuu", virkahti Miina, syötyään pari lusikallista, "ja kuinka punaisilta ja terveiltä te näytätte", lisäsi hän katseltuaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. "Minä olen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä."