"Minä katselin vaimon tuijottaviin sinisilmiin", kertoi virvatuli. "Oi, liekkisielut mielellään lukevat ihmissilmien kieltä. Nämä sinitähdet puhuivat kuumista, polttavista tuskista. Hän aukaisee huulensa, tahtoo lausua miehensä nimen, — mutta ei lähde rinnasta ääntä! — Ja mies? — Hän ei tunne hiuksiansa hiipaisevaa vienoa hengitystä, ei tunne olkapäällänsä lepäävää, lempeätä kättä. Eikö sormus sormessa kilahda? Pienessä kädessä on samallainen sormus, kuin miehenkin kädessä.
"Pois, pois vierähtää kulta. Nyt se palajaa takaisin. Takaisin palajaa onni, palajaa kulta. Yhä suuremmaksi käy kolikkokasa hänen edessään. Kuinka kiihkeästi hän ojentaa kätensä rahoja ottamaan, mutta korjaa jokaisen kiiltävän kultakolikan kanssa myrkyllisen peikon. Joka kultaa voittaa, vie synnin mukanansa kotiin. — Naurussasi ei ole sointua! — Huu! Tuosta rinnasta ei puhdasta ääntä lähde! Ja vaimon poloisissa sinisilmissä, mitä niissä luinkaan? Mitä hän kuvastimessa näki? Se se vasta sydäntä vihlasi, tuo raju, kiihkeä riemu miehen katseissa ja huulilla, — tuo häijy, ilkkuva riemu! Oi, kernaammin olisi hän tahtonut nähdä vihaa ja raivoa noissa kasvoissa, kuin tätä synnin riemua! — Entä käsi? — Onko tuo se rakas käsi, joka niin usein on hänen omaansa hellästi pidellyt, — se käsi, joka hänen sormustansa kantaa? — Sydämesi pamppailee, kolkuttaa kuin vasaroilla, sinä vaalea vaimoparka. — Kärsi vain, kestä vielä! — Menehdy murheeseen, kuin minä liekkeihin! Elämä on lyhyt. — Ilma on painostava, painostavampi täällä, kuin tanssisalissa, eikö totta? — Hän on tukehtumaisillaan. Kääntyy pois kuvastimesta. — Silloin silmät sattuvat miehen vastapelaajaan, nuorukaiseen, joka melkein vielä on lapsi, — mutta niin riutunut, — niin kalpea, — posket kuopalla, silmät kuopalla. — Kuumeen tuli palaa silmissä ja kotona ehkä äidinsydän poikansa puolesta rukoilee, hänen tähtensä suree! — Oi, kuinka sairaalta näyttää käsi, joka nyt ojentaa viimeisen kultakolikkonsa pois! — Hervotonna, käsivarret ristissä rinnalla, nojaa hän tuoliinsa. Ja hän, — nuoren vaimon mies, — ottaa tämän viimeisen kultarahan! — Näin vaimon värisevän, — vavistus valtaa hänet, tuskanhuuto tunkee ahdistetusta rinnasta, — tunnotonna vaipuu hän alas. Vieraat häntä tukevat.
"Kortinlyöjäkin kuuli huudon. Hän hypähtää pystyyn. Pöytä horjahtaa, kynttilät kaatuvat, — minä sammun!"
"Oi, hirmuista!" huokasi lumpeenkukka ja nuori tarhapöllö virkahti:
"Minäpä tunnen kaarneen, joka olisi pitänyt olla tätä kuulemassa!"
Haikeasti valittivat sammakot lammikossa. Vavisten huojuivat kaislat ja puut. Ja rannalta vaahteran alta tuijotti pari ammollaan olevaa ihmissilmää öiseen pimentolaan. Suurissa pisaroissa valui tuskanhiki kalpealle nuorelle otsalle ja raskaat huokaukset nousivat ahdistetusta rinnasta.
Metsän puut rauhoittuivat. Kaislat ja ruohot seisoivat taas liikkumatta kuuntelemassa, vaikka peljästynyt ihmissydän vielä tuimasti sykkäeli.
Uusi virvatuli oli jo kauvan kertonut, ennenkuin kuunteleva poika siihen määrin tyyntyi, että saattoi tarinaa tajuta. Se kertoi sairaasta lapsesta, jonka vuoteen vieressä se oli valvonut. Tarina kuului näin:
"Oi! Olin niin väsynyt, niin kovin väsynyt! Niin myöhä oli yö, — ja yhä vielä täytyi valvoa, yhä vielä juoda öljyä pisara pisaralta, — niin väsyneenä, niin kovin väsyneenä. — Koko illan olin jo valvonut ja kuitenkin täytyi silmieni vielä pysyä kirkkaina! Ei saanut nukahtaa, ei torkahtaa!
"Myöhään illalla oli lääkäri vielä käynyt siellä, oli istunut vuoteen vieressä, katsellut, tutkinut lasta. Oli sanonut nuorelle äidille, että taudin voima on murtunut, että vaara on ohitse, että lapsi on hänelle säästynyt. — Ovelle saattoi äiti lääkärin. Tämä käski häntä nyt ajattelemaan itseänsä, koettamaan vahvistaa uupuneita voimiansa.
"Sitten hän meni. Sitten oli kaikki hiljaista. Lapsen vuoteen viereen polvistui nuori vaimo. Ristissä olevat kätensä ja kosteat silmänsä, — oi, noita silmiä! — nosti hän äänettömään, palavaan kiitosrukoukseen! — Autuaallisesti hymyillen katselee hän lastansa, ottaa pienokaisen kuihtuneen kätösen käteensä, pyyhkäisee unen nostamat hikipisarat kalpeilta, armailta kasvoilta.