"Väinön ääni kuuluu oikein ihmeellisen hyvältä neliäänisessä laulussa", sanoi hän. "Milloinkahan hän nyt taasen tulee X:ään." Nyt huokasi Eelikin.
"X:ään", toisti Emma; "älä luule sen niin liian pian tapahtuvan; mutta tiedättekö tytöt, mitä juuri tänä hetkenä päätämme? — Lähdetään ensi vuonna toukokuussa Helsinkiin. Jos suostutte tuumaani, niin pannaan kättä päälle, että sen pitää tapahtuman."
"Tässä käteni", sanoi Eeli ojentaen sen sisarellensa.
Selma heittäyi sohvalle, jossa hän istui pureksien kynsiänsä.
"No Selma, sinä olet vaiti", virkkoi Emma, kääntyen hänen puoleensa.
"Siksi, ett'en minä taida mitään lupausta antaa. Toukokuussahan jo olen naituna, eikä Antti suinkaan tahdo Helsinkiin mennä."
"Siinä tapauksessa, Selmaseni", sanoi Eeli, "on ylioppilaitten käynti
X:ssä tärkeä ja muistettava tapaus elämässäsi, josta sinä alat lukea
uutta ajanlukua. Sen nimeksi tulee: ennen ja jälkeen laulajien tuloa
X:ään. Hyvää yötä, nyt minä menen levolle."
Puolen tuntia tämän jälkeen oli tyttöjen huone pimeänä.
Eeli nukkui ja oli kuulevanansa Väinön vienon ja kauniin tenorin laulavan: "Hiljaa, hän nukkuu jo"; Emma ei saanut unta silmiinsä; hän muisteli kaikkia mitä Onni Leino oli sanonut hänelle, ja kaikkia niitä merkityksellisiä katseita, jotka olivat sanoja seuranneet. Selma taasen tanssi unissansa Arvon kanssa.
* * * * *