Vuotta myöhemmin.
Kirje Selma Sauriolta Emma Luodolle.
Helsingissä, 10 p. toukok. 18—
Rakas armas Emma kultaiseni! Nyt olen minä siis Helsingissä, jonne kaikin viime vuonna niin toivoimme; mutta varsin toissa suhteissa, kuin silloin ajattelimme.
Silloin sinä ja Eeli te'itte ehdoituksen matkustaa tänne, ja minä ajattelin ihan surullisena, ett'ei se onni milloinkaan minun osakseni tulisi.
Niinpä niinkin, tuossa olisi ainetta koko joukkoon kauniita ajatuksia, jos minulla olisi luonnetta harjoitella niitä; mutta sinä tiedät, ett'en minä lue niitä, jos niitä ilmestyy romaaneissakin, kuinka minä sitten itse rupeisin tuommoisia kirjoittamaan. Minä alan sentähden sitä, jota sinulle X:stä lähteissäni lupasin, nimittäin selittämään sinulle yhtä ja toista, josta sinulla ei ollut tietoa.
Eeli sanoi kerran, että laulajien käynti X:ssä olisi elämäni vaikuttavimpia ja merkillisimpiä tapauksia, ja hän oli oikeassa; sillä heidän kauttansa minä opin tuntemaan sydämmeni oikeat tunteet.
Luulenpa, että tämä puhe tuntuu viisaalta ja järjelliseltä. Eipä teaterissakaan olisi paremmin taidettu tätä ajatusta lausua.
Muistelen tässä juuri, että sinä usein ihmettelit, kuinka minä taisin
Anttiin rakastua.
Niin, Emmaseni, nyt minä sitä itsekin ihmettelen; mutta yhtä totta kuin se on, yhtä varmaa on, että minä kerran olen rakastanut häntä, ja sentähden on parasta, että palaamme siihen aikaan, kun minä kirjoitin Antille kahdeksan, kymmenen sivuisia kirjeitä ja sain häneltä kahdenvertaisia takaisin.