Sepä tuntui joltakin; kuudentoista vuotiaana olla nuoren miehen uskottuna. Ja sittenkuin Antti oli minulle puhunut kärsimisistänsä, niin luulin minä muuttuneeni ihan toiseksi ihmiseksi, saaneeni kypsyneen järjen ja todellisen ihmisarvon.

Hän oli ensimmäinen, joka ei kohdellut minua lapsena; se häntä koroitti melkoisesti minun silmissäni.

Uskomuksen jälkeen tuli sanoja, jotka viittasivat, että minä taitaisin sovittaa hänen entiset vastuksensa y.m., jos tahtoisin antaa hänelle edes rahtusen ystävyyttä.

Niinkuin tiedät, Emma, en minä milloinkaan ole ollut itara. Minä lupasinkin hänelle, en vähää, vaan koko joukon ystävyyttä. Tämä oli juuri askel eteenpäin elämän polulla, jonka kautta minä itse mielestäni sain paljoa suuremman arvon.

Minä, joka vielä viidentoista vuotisena mielelläni leikin nukkeni kanssa, minä olin nyt nuoren pappismiehen ystävä ja uskottu. — Minä tiesin nyt selvään, ett'en minä enään ollut lapsi, enkä minä enään ajatellut enkä uneksinut muuta, kuin niitä velvollisuuksia, joita minulla ystävänä oli.

Tähän aikaan oli Antti minusta mitä täydellisimpiä miehiä, ja kun minä tuumin, että minulla, täysikasvaneena naisena, täytyi olla joku, jota rakastaisin; — rakastin minä Anttia.

Emma, Emma, minä näen hengessäni että sinä naurat; mutta sinä te'et väärin; sillä se ihastus Antin korkeampaan ihmisarvoon, joka silloin asui sydämmessäni yhdessä säälin kanssa hänen onnettomuuksiansa kohtaan ja toivon kanssa tulla hänen elämänsä lohduttavaksi ja hyväksi enkeliksi, olivat niin kauniita tunteita, ett'ei niitä sovi nauraa, vaikka ne olivat vähän lapsellisiakin.

No niin, kun minä lähdin K——n pappilasta, oli Antti sanonut, että koko hänen tulevainen onnensa oli minun kädessäni, ja mitä minä muuta taisin vastata, kuin luvata ruveta johtotähdeksi, joka saattaisi hänen iloon ja autuuteen. Niin me erosimme, ja minä palasin X:ään.

Tosin sinä syytit, että minä olin tullut äärettömän ikäväksi ja ylenmaalliseksi, kun taasen tapasimme toisemme palattuani maalta; se ei kuitenkaan todista, että asian laita oli niin, vaan ainoasti että se sinusta näytti siltä. Kuitenkin minä luulen, että Antin halu haaveksia kuutamossa oli minuunkin tarttunut.

Vuosikauden olimme me ahkerassa kirjevaihdossa.