"Siitä yksinkertaisesta syystä, Emmaseni", sanoi Väinö tarttuen hänen pieniin kätösiinsä, "että minä tahdoin hämmästyttää teitä, koska minun piti tuleman…"
"Laulajien kanssa", keskeytti Selma.
"Laulajien kanssa", huudahtivat Eeli ja Emma yht'aikaa.
"Niin, mitä luulette, meitä on kahdeksan sävykästä, sievää 'tutenttia', jotka olemme lähteneet laulumatkalle, huvittamaan pikkukaupunkia laulajaisilla."
"Ja meitä serenaadilla", keskeytti Selma häntä.
"Nytpä tulee hirveän lystiä."
Emma tarttui Selmaan ja kiersi hänen kanssansa pitkin huonetta, laulaessaan puoliääneen: "Laulua, tanssia, tutenttia ja serenaadia. Minä tulen varmaan hulluksi pelkästä ilosta."
"Mitä meteliä tyttörentukat pitävät", huusi joku sisähuoneista; "luulenpa, hitto soikoon, että he tanssivat ihan keskellä arkipäivää."
Emma päästi Selman.
"Pappa!" kuiskasi hän Väinölle. — "Näytä nyt että käyttäyt, niinkuin siivon ja reiman ylioppilaan sopii, joka ymmärtää vaikuttaa kahden kauniin tytön isään. Jos onnistut, niin…"