Tässä keskeytti häntä se, että isä tuli työhuoneesen.
Herra Luoto oli vähän yli viidenkymmenen vuotias, hyväsydämisen näköinen mies.
Niinpian kuin hän tuli näkyviin riensi Väinö tetvehtimään "rakasta ja oivallista enoansa."
Herra Luoto, joka todellakin aikoi läksyttää äidittömiä tyttöjänsä heidän ajattelemattomasta elämästänsä, unohti koko nuhdesaarnansa nähdessänsä paljon pitämäänsä sisarensa poikaa ja puristi sydämmellisesti nuorukaisen kättä, ilmoittaen iloansa ja hämmästystänsä nähdessänsä häntä.
"Pappa", keskeytti Emma, ennenkuin isä ehti tervehdystänsä lopettaa. "Väinö ei ole tullut yksin, hänen seurassansa on seitsemän ylioppilasta. Ajatteles, he ovat täällä laulajaisia antamassa ja ovat tulleet suoraan Helsingistä. Pappa, pappa, nyt tulee hauskaa." Emma pani kätensä isän kaulaan.
"Näenhän, että olet kadottamaisillasi sekä henkesi että järkesi", vakuutti Luoto hymyillen ja tuuppasi tyttöä luotaan; "mutta älä minua tukehduta. Vai niin", jatkoi hän kääntyen Väinön puoleen, "lauluseura. No, te aivotte käydä useammissakin kaupungissa kuin X:ssä?"
"Se on tietty; mutta koska minulla oli päättävä ääni määrättäessä, minne ensin mentäisiin, niin oli varsin luonnollista, että minä valitsin X:n, jossa minun hyvä enoni asuu. Me olemme myöskin päättäneet täällä antaa ensimmäiset laulajaisemme ja sitten aivomme me palatessamme täällä lopettaa lauluretkemme; siten on minun onnistunut saada X:lle osoittaa etuisuutta, joka ihan oli minulle mieleen sen rakkauden tähden, joka liittää minun enokultaani."
"Tuo rietas Väinö", ajatteli Selma, "kuinka hän taitaa enon itserakkautta kutittaa."
"Hm, hm; hyvä, varsin hyvä", sanoi Luoto ja näytti erinomaisen tyytyväiseltä, vaikk'ei hän tahtonut näyttää että niin oli laita. "No, nyt on luonnollista, että sinä ja muutama kumppanisi asutte minun luonani, niin kauvan kuin olette täällä. Eeli", jatkoi hän, "pidä huoli, että kaksi perähuonetta heti laitetaan kuntoon, niin että vieraani saattavat muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista. Sinä Emma, käske emännöitsijän laittamaan päivällistä koko lauluseuralle ja vielä muutamalle muullekin."
Väinö lateli mitä koreimpia kiitoksia. Eihän koko maan päällä löytynyt niin hyvää ja herttaista enoa, kuin Luoto. Hänen pitäessään tätä kaunista puhetta, olivat Eeli ja Emma kevein askelin ja suurella kernaudella lähteneet toimittamaan tarpeellisia valmistuksia.