Uskallammepa vakuuttaa, että he ani harvoin niin suurella mielihyvällä olivat toimittaneet isänsä käskyjä, ja tehneet valmistuksia vieraiden vastaanottamiseksi.
Mutta kylläpä nyt olikin iloitsemisen syytä.
Ensin päivälliset, joissa saisivat nähdä nämät kahdeksan laulajaa, sitten laulajaiset ja kaikki serenaadit, joita he ihan varmaan saisivat, puhumattakaan niistä tanssiaisista, joita he toivoivat pappakullan panevan toimeen y.m.
Emma selittikin, kun hän Eelin kanssa oli lähtenyt huoneesta, ett'ei hän milläkään muotoa saattanut nähdä ylioppilaslakkia saamatta ankaraa sydämmen tykytystä, ja ett'ei hän tietänyt mitään, joka näyttäisi niin somalta kuin valkoiset lakit. Tämän selityksen johdosta antoi levollisemman luonteinen Eeli sisarellensa neuvon lähteä Helsinkiin ja hankkia siellä itsellensä paikan semmoiseen puotiin jossa oli ylioppilaslakkia myytävänä, niin saattoi hän saada ilon päivät pitkään katsella valkeita lakkia, koska ne olivat ne, jotka häntä niin kovasti miellyttivät.
Emmasta oli tämä neuvo hirveän yksinkertainen. Kyllä hän Helsinkiin halusi päästä, sehän selvää, ja kyllä hän paljon piti valkoisista lakista; mutta ei hän niitä puodissa tahtonut katsella, vaan hän tahtoi nähdä niiden kaunistavan kauniiden ja sievien nuorukaisien päitä.
Sisarien keskustellessa tätä, ja kummankin tehdessä tehtäväänsä, meni
Selma Luoto enon luo ja pani käsivartensa hänen kaulallensa, sanoen;
"Eno kulta, onhan jo ennestään päätetty asia, että minä tänä päivänä saan olla päivällisellä täällä?"
"Ylioppilaitten kanssako?" kysäsi Luoto hymyillen kääntäen päätänsä hempeän kahdeksantoista vuotiaan tytön puoleen, joka loi häneen katseita, jotka olisivat olleet erinomaisen vaarallisia, jos Luoto olisi ollut kolmeakymmentä vuotta nuorempi.
"Niin, tottakai", vastasi Selma. "Eihän eno taida olla minua kutsumatta täksi juhlalliseksi hetkeksi. Kulta, armas, herttainen eno, saanko tulla päivällisille?"
"Tyttö, etkö häpeä noin peittelemättä osoittaa mieltymystäsi ylioppilaihin? Muista sinä sulhastasi, se on paljon viisaampaa."