Hän oli tuskin ehtinyt kauniisen ja päiväiseen huoneesensa, ennenkuin ovi jo temmattiin auki, ja rouva Saurio, vahva ja lihava, vanha rouva marssi sisälle. Vaikka hän jo oli ylitse 60 vuoden vanha oli hänellä kiiltävän musta tukka, joka raskaan seppeleen muotoisena peitti pään ja muodosti Selman vastakohdan pensarmaisille, harmaille silmikarvoillensa. Nämät näyttivät harmailta kiviholveilta jonkun syvän luolan päällä, jonka sisästä loisti omituinen, kummallinen ja terävä valo, joka tuli kahdesta pienestä, ruunista silmästä. Ylähuulella oli jotenkin nähtävä — varjo.
"Mitä vapauksia hän rupee nauttimaan, mamselli kelvoton", virkkoi rouva Saurio äänellä, joka oli myrskyn enteen kaltainen. "Mistä se tulee, ett'ei hän istu kotona ja tee työtä? Kuka on antanut hänelle luvan lentää pitkin katuja? Jos tekisin oikein, niin hän nyt saisi rangaistuksen kaikesta pahastansa, ja sen minä sanon: jos vielä kerran tapahtuu, että hän uskaltaa pistää nenänsä portista ulos minun luvattani, niin saa hän minun kanssani tekemistä, saa niin, ett'ei hän koskaan sitä unohda."
Viimeiset sanat kiljui rouva Saurio esille. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet tulipunaisiksi ja hänen harmaat silmäkulmansa olivat rypistyneet hirmuisien näköisiksi. Näytti todellakin siltä, kuin hän olisi aikonut oikein kelpo lailla rangaista nuorta tyttöä.
Selma katseli sangen rohkeasti mummoa, heittäyi sitten sohvalle ja huudahti suurimman kärsimättömyyden äänellä:
"Vai niin, joko nyt taasen pannaan iljettävä kohtaus toimeen. Onpa varsin hirveätä, että mummo aina toruu ja huutaa, niin että koto tulee kärsimättömimmäksi paikaksi koko maailmassa. Tietäähän mummo, ett'en minä taida kärsiä näitä raakoja kohtauksia, että ne kiusaavat minua, että ne tekevät minun ilkeäksi, että minä tulen sairaaksi."
"Selma, Selma", varoitti eukko, mutta ihan toisella äänellä, joka kuului paljoa leppeämmältä: "sopiiko tuommoinen puhe…"
"Ei, mutta, kuka sen minulle on opettanut, jos ei mummo, joka ei koskaan taida puhua minulle torumatta ja sen kautta aina häiritsee iloni. Enhän minä milloinkaan saa iloita pienimmällekään asialle, jos ei aina joku tora tule rauhaa rikkomaan. Nyt esim. tulin niin iloisena kotiin, ja heti piti mummon häiritsemän tyytyväisen mieleni. Jumala tietää koska se nyt taasen palajaa."
Selma painoi päänsä erääsen sohvan tyynyyn.
Rouva Saurio oli saanut näön, joka erinomaisesti muistutti sitä, joka oli saanut oikein aimo nuhteita.
"Kas niin, kas niin, sydänkäpyseni", änkytti eukko ja meni nuoren tytön luo. "Älä nyt itke: kyllähän sinä tiedät, ett'ei mummon puheet niin vaarallisia ole. Katso nyt koreesti ylös ja sano minulle mille sinä iloitsit."