Kirkkoherra istui suuressa mustassa nojatuolissa ikkunan luona; toisen ikkunan luona seisoi tohtori kädet selän takana. Molempien virkaylimysten edessä seisoivat puolipiirissä talonpojat.
"Kas, siinähän tulee opettaja!" sanoi kirkkoherra hiljaisella, hiukan käheällä äänellään.
"Luultavasti tiedätte jo mistä on kysymys", virkkoi tohtori, jonka sinertävillä huulilla väikkyi tuskin huomattava hymy.
Peter huusi: "Pavel on myrkyttänyt isäni!"
"Sitä ei vielä tiedetä", mutisi Anton.
"Ja hänen täytyy rikosoikeuden eteen!" jatkoi Peter.
"Sitä ei vielä tiedetä", toisti Anton.
"En tyydy vähempään, hänen täytyy rikosoikeuteen!" huusi Peter.
"Toistaiseksi olen hänet teljennyt kouluhuoneeseen", sanoi Habrecht.
Kirkkoherra säpsähti: "Siis tekin uskotte?…" Hän keskeytti miltei pelästyen, niinkuin se, jolta on ajattelematon sana luiskahtanut vasten tahtoaan.