Miksi hän ei tullut Salmea hakemaan esittääkseen vieraat? Jos he kerran olivat Holgerin ystäviä, tahtoihan Salmekin silloin tutustua heihin.
Hän käännähti hermostuneesti ja koetti taas katsoa ulos.
Oliko hän mustasukkainen? Epäilikö hän Holgeria?
Hänen täytyi hymyillä. Voitonvarmana ja onnekkaana solui katse taas
Holgeriin päin.
Salohonkaan täytyi luottaa. Se ei pettänyt. Se voi ilakoida, se voi vallattomana laulaa laulujaan kaikille ohikulkeville, mutta sisintä säveltään soittaa se yhdelle ainoalle sydänystävälle.
Miksi sitte tuntui katkeralta, että Holger istui tuolla, hän täällä? Miksi sydämen kalvava kaipuu uudelleen ja uudelleen muistui mieleen, vaikka Salme koetti ajatella Gudrun-tädin tarinaa ja elämän suuria suruja?
Hän ei voinut olla syyttämättä Holgeria. Holger itse oli hänet tällaiseksi opettanut. Jo silloin kun Holger ensi kertaa saattoi hänet kotiin Suomeen, oli heille sattunut pientä riitaa sen johdosta, että Salme tapasi tuttavan, jonka kanssa hetkeksi jäi puhelemaan. Kun hän palasi Holgerin luo, näytti tämä kelloaan: "kaksikymmentä minuuttia olet riistänyt minulta." Salme nauroi. Mutta Holger oli niin pelottavan vakava, että Salmen täytyi ruveta selittelemään. — Eihän hän voinut olla juttelematta, tavatessaan vanhan toverin, jonka äiti vasta oli kuollut.
Mutta vaikka Holger myönsikin Salmen olleen oikeassa, menetteli hän vastaisuudessakin samoin. Kun hän kaipasi Salmen seuraa, ei hänestä kenelläkään ollut oikeutta asettua tielle, ei hetkeksikään. — Kun kauan on kulkenut yksin, on ystävän ikävä hillitön, sillä puolusti hän itseään, ja ne sanat sitoivat Salmen.
Hän koetti oppia olemaan Holgerin ilona joka hetki, mutta nyt, kun hän jo uskoi oppineensa, nyt häntä ei tarvittu.
Miksi ero kuherruskuukausien ja sitä seuraavan jokapäiväisen elämän välillä oli niin räikeä? Mitä oli aviorakkaus? Oliko se vain läikähtävä laine seisovassa vedessä, laine, joka hetken kirkkaana kuvastaa taivaan, vaan sitte muuttuu mustaksi ja mutaiseksi? Eikö se ollutkaan pohjaltaan kirkas kuin lähteen silmä, jolle syvät sydämen hetteet aina tuovat uutta tuoreutta?