Thorsgaard kaipasi isäntää, ja Salmen terveys kärsi Hampurissa olosta.
Siitä syystä oli Holger määrännyt kotiinlähtö-päivän.
— Jouluksi tulet sinä Thorsgaardiin, sanoi Salme iloisesti, kuoriessaan omenaa ja pala palalta tarjoten Vidarille.
Vidar ei vastannut. Hän katsoi ikkunasta ulos, missä syyssade rapisi ruutua vastaan ja tuuli puisteli poppeleita sairaalan pihalla.
— Minä ikävöin Thorsgaardia enemmän kuin koskaan ennen, sanoi hän viimein, mutta en usko pääseväni sinne.
— Sinä olet Thoreseniläinen ja viitsit epäillä!
— Thoreseniläiset tuntevat tulevia asioita. — Hän koetti sanoa sen leikillisesti.
— Sinua lapsettaa, — tai väsyttää. Olethan jo paljo parempi.
— Tauti voi uusiutua. Voimakas murtuu usein nopeammin kuin heikko.
Salme ei vastannut. Hänkin katsoi ikkunasta ulos puutarhaan päin, missä tuuli kiidätti syksyn keltalehtiä maata pitkin.
— Toiset ovat suomalaisen sitkeitä, jatkoi Vidar. Toiset ei. Mutta minä en sure, en terveyttäni enkä tavaroitani, mitkä meri vei. Minä olen vain onnellinen siitä, että sain teidät tänne. — — — Olen saanut paljo apua Holgerilta. Hän on mainio selvittämään sotkuisia vyyhtejä.